Seuralainen 2010
Toukokuun seuralainen
Miten turvataan apu kriisitilanteessa
18.5.2010
Pelastuslaki ja pelastustoimen asetus velvoittavat kunnat järjestämään apua akuuteissa kriisitilanteissa. Saatava apu kuitenkin vaihtelee kunnasta riippuen laidasta laitaan.
Viime aikoina SOS-kriisikeskuksessa on törmätty liian usein tilanteeseen, jossa velvoitteista huolimatta apua ei löydy. Pahimmissa tapauksissa apua ei ole saanut lainkaan, tai ihmisiä on yhä uudelleen ohjattu soittamaan paikasta toiseen ja tarjottu seuraavaa osoitetta. Hoitojärjestelmä on niin byrokraattinen ja monimutkainen, että se ehkäisee valitettavan tehokkaasti nopean avun saamisen.
Eräästä perheneuvolasta vastattiin avun hakijalle, että uusia asiakkaita ei voida ottaa vastaan ennen syksyä. Soittaja oli äiti, jonka lapsi on juuri tehnyt itsemurhan. Sama vastaus seurasi häntä lasten ja nuorten avohoitopalveluissa: asiakasta ei voitu ottaa vastaan, koska hänellä ei ollut psykiatrista oireilua, eikä siis diagnoosia.
Jossain kunnissa terveydenhuollon nettisivuilta löytyy tietoa siitä, minkälaisissa asioissa voi saada asiakasaikoja, esimerkiksi psykiatriselle sairaanhoitajalle. Erään perheen toisen vanhemman kuoltua yllättäen näitä aikoja ei kuitenkaan perheelle järjestynyt.
Kriisitilanteissa aika auttamistahoille on saatava nopeasti. Sitä ei voi varata kuukauden päähän tapahtuneesta, koska silloin akuutti tilanne on ohi. Motiivi ulkopuoliseen apuun voi olla jo tyrehtynyt, vaikka siihen olisi vielä silloinkin tarvetta.
Ennaltaehkäisyn näkökulmasta ja pitkittymisen ehkäisemiseksi on tärkeää hoitaa akuutit kriisit mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Se, jos mikä tuo säästöä kunnille kireän taloudenkin aikoina.
Kunnassa toimiva kriisiryhmä kootaan esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon ja seurakunnan työntekijöistä. Ryhmällä on selkeä johto, päivystysvuorot, säännöllinen työnohjaus ja mahdollisuus purkukeskusteluihin raskaiden rupeamien jälkeen. Terveyskeskuksessa on ryhmästä tieto ja se on helposti saavutettavissa päivystysnumerosta.
Jos kunnassa ei ole toimivaa kriisiryhmää, se ei saa tarkoittaa, etteikö saatavilla olisi oltava nopeaa kriisiapua. Apu pitää silloin järjestää toisella tavalla. Terveyskeskuksessa on oltava selkeästi tiedossa työntekijät, jotka tekevät tarvittaessa kriisityötä. Tietoa kriisipalveluista pitää olla kaikissa päivystävissä terveys- ja sosiaalihuollon palveluissa, hätäkeskuksissa ja terveydenhuollon palvelujen neuvontanumerossa 10023.
Kriisissä olevilla ihmisillä ei ole voimia hakea apua monilta eri tahoilta. Siksi terveyskeskuksissa on oltava tarvittava tieto siitä, miten asiakasta autetaan, kun elämä ympärillä on romahtanut.
Pirjo-Riitta Liimatainen
Vastava kriisityöntekijä
